keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Jotakin villiä puutarhassani

Kurjet saapuvat joka kevät.

Katselin valokuvia puutarhastani monen vuoden ajalta. Paljon kuvia erilaisista kasvatteluista; hyötykasveja, kesäkukkia ja monivuotisia perennoja. Tuossa on kasvihuone juuri valmistuneena, miten kirkkaat muovit vielä ovatkaan! Tuossa vihdoin kauan haaveiltu yrttiympyrä juuri niin kauniina kuin sen aina kuvittelinkin. Koskas istutimmekaan nuo kirsikkapuut? Entäs tuon pyökin? Vuodet ovat jääneet muistiin erilaisista projekteistaan. Aiemmin halusin kasvattaa juurakkodaalioita joka kesä, nyt innostavat siemenistä kasvatetut kasvit. Millaisia lienevät puuhani viiden vuoden kuluttua? Saatan arvata jo siitä jotakin huomatessani, miten erilaiset puut ovat alkaneet kiehtoa mieltäni viimeisten vuosien aikana.

Sitten kiinnitin huomiota erääseen seikkaan. Tuossa kuvassa on tuo ojakellukka, jonka huomasin jo ensimmäisenä vuotena omassa kodissamme. Se on niin herkän hiljainen, mutta upea kaikkinensa. Kasvanut siinä ties mistä saakka. Vaikka se on vaatimaton, huomasin ja suojelin sen heti. Se kasvaa paikallaan yhä ja sen ympärille on kehkeytynyt luonnonniitty. Ojakellukan tähden.
Ojakellukka kasvaa siinä, missä se on aikojen alussa päättänyt kasvaa.
Samanlaisia rakkaita villejä ystäviä puutarhassani kasvaa vaikka kuinka paljon. Keväällä ensimmäisenä nousevat valkovuokot. Niiden seuraksi hetipian heräävät kevätlinnunherneet ja kielot. Luonnonkukat ovat tuoneet perheeseen perinteitä, joita seurataan joka vuosi. Vuokkoja äidille äitienpäivänaamuna! Kimput kieloista tuoksumaan joka huoneeseen.
Kevätlinnunherne herkässä vihreydessään.

Kieloja, kevätlinnunherneitä ja orvokkeja omalta takapihalta.

Luonnonkukista tehty kimppu on herkistä herkin.

Yhtälailla myös ajallaan ilmestyvät linnut ja hyönteiset kuuluvat erottamattomasti puutarhaan. Millaista olisi kylvää lavojen luona herneitä ilman toukmettisen (kyyhkyn) kujerrusta pesäpuussaan? Tiettyjä hetkiä luonnon omassa kiertokulussa on alkanut odottaa itsestäänselvästi, kuten töyhtöhyypän hauskaa pillimäistä vihellystä ojien laitamilta kun naapurien pelloilla hyrisevät traktorit toukotöissään ja minä ihmettelen puutarhani vallannutta voikukkaa. Omenankukat eivät olisi puoliksikaan niin viehättäviä ilman niissä lemmenpesää pitäviä kultakuoriaisia.
Love me!
Sepelkyyhky eli toukmettinen tarkkailee puuhiamme pesäpuustaan.

Räkätillä on pesä kotikuusessa.
Loppukesällä puutarhan valtaavat kaikki monet perhoset ja sudenkorennot, joissa riittää lapsille ihmeteltävää. Sekä perhosten ja kiitäjien toukat, etanat ja muut öttiäiset. Pahoina etanavuosina olemme pitäneet etanankeräysiltoja ja vieneet ämpäreillä etanoita kanoillemme herkuiksi, niin ällöttävää kuin niiden keräily lapsista onkin. Mutta ah niin hauskaa jokatapauksessa!
Hieno korento palavanrakkauden kukinnossa.



Pölyttäjiä kultapiiskun kukissa.

Loppukesään kuuluvat erottamattomasti ne hitaat kävelyretket, kun käymme postilaatikolla lasten kanssa vailla kiirettä, kävellen kuumana pölisevää hiekkatietä, jonka varrella neitoperhot ovat täyttäneet ohdakkeiden kukinnot. Sudenkorennot värisyttelevät siipiään seisovassa ilmassa ja laskeutuvat maahan jalkojemme juureen, villivadelma tuoksuu. Mikään tästä ei ole minun aikaansaamaani, vaan luontoäidin - ja mitä elämyksiä muistiimme onkaan piirtynyt vuosi vuodelta.
Ihana matara tuoksuu.
Onko siis puutarhan lumo lopulta yhdistelmä kaikkea, minkä eteen ponnistelemme ja mistä haaveilemme ja mitä tahdomme rakentaa pala palata ympärillemme? Ei pelkästään tätä, vaan ehdottomasti myös kaikkea, mitä meille on huomaamatta annettu; hiljaisesti mutta itsestäänselvästi. Kyyhkysen kujerrus, jota odotamme ja jota ilman jäisi iso osa kevään nautinnosta tulematta. Vaikka puutarhani tulvisi sipulikukkien väriloistoa, mutta kyyhkynen ei kujertaisi puussa ja kielo ei tuoksuisi takapihan varjoisassa hämyssä, jäisi osa keväästä tulematta sinä vuonna.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Kauneimpia kesäkukkia: Tarhadaaliat (dahlia x pinnata)

Siemenistä kasvatetut kesädaaliat, lajike "Redskin".
Joka maaliskuu on aivan pakko kylvää kesädaalian siemeniä. Kesädaalia, tarhadaalia; tarkoitan tällä daalioita, jotka voi kasvattaa siemenistä ja jotka jäävät kohtalaisen mataliksi, 40-60cm korkuisiksi suunnilleen. Lajikkeita tähän tarkoitukseen ei ole ollut liiemmälti saatavilla. Useimmiten on löytynyt vain kahta lajiketta; punalehtistä "Redskin" -daaliaa tai "Dwarf Mixed" -lajiketta, joka on hyvin monivärinen ja kaunis. Tänä vuonna päädyin valitsemaan uuden tulokkaan nimeltä "Sunny Reggae", joka on sievä oranssin ja keltaisen yhdistelmä, "röyhelökauluksella", kuten mainoslause kuuluu.
Daaliaa "Dwarf Mixed" kukkapenkin reunan täydeltä.

Mitä enemmän kukkia kerää tai poistaa kuihtuneita kukintoja, sitä innokkaammin daalia haarottuu ja tekee uusia nuppuja.
Olen ehkä joskus kertonutkin, että eräänä vuonna keräsin daalioistani siemeniä ja kokeilin, mitä niistä saisi kasvamaan seuraavana kesänä. Siemenet itivät ihan mainiosti ja kasvoivat kauniisti kukkiviksi yksilöiksi, joista kylläkin jok´ikinen oli keltainen kukinnoltaan. Myöskin lähes kaikki kerrannaisuus oli kukinnoista kadonnut. Tämä ei kovastikaan yllättänyt, sillä useimmiten jokin väri tai ominaisuus kasvin perimässä dominoi niin, että siemenjälkeläiset muuttuvat tietynlaisiksi, ts. taantuvat. Kokeilu oli silti hauskanpuoleinen ja muistoksi siitä ovat jääneet alla olevat kuvat kesän keltaisesta daaliapenkistä.

Nuokkuva kukinto on viehättävä.
Keltaiset daaliat olivat nokkosperhosista suorastaan vastustamattomia.
Daalioiden esikasvattaminen on helppoa - paljon helpompaa kuin monen muun esikasvatettavan kesäkukan. Siemenet ovat melko suuria, joten ne on yksinkertaista painella kasvualustaansa sentin-parin välimatkoin ja peittää kevyesti mullalla. Pidetään kylvös kosteana ja lämpimässä paikassa, niin viikon-parin sisällä kylvökset itävät. Taimet ovat hetimiten mukavan suuria. Kun niissä on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen varsinainen lehtipari, on koittanut koulinnan aika. Jokainen taimi pääsee omaan purkkiinsa kasvamaan. Koska tätä kasvia ei missään nimessä voi istuttaa ulos ennen hallanvaaran väistymistä, olen suorittanut koulinnan kahdesti. Ensin kerran omiin ruukkuihin ja myöhemmin vielä uudemman kerran isompiin ruukkuihin, jotta kasvi jatkaisi railakasta kasvuaan. Usein ennen ulos istutusta daaliat ovat ehtineet haaroa mukavasti ja tulla tanakoiksi. Olen vienyt ne huhtikuulla kausihuoneeseen ja peitellyt varmuuden vuoksi yöllä harson alle. Muutaman kerran ne ovat saattaneet saada pikkuisen kylmää ennen kuin ovat tottuneet viileämpään kausihuoneeseen. Tällöin on voitu menettää muutama lehti, mutta daalia on antanut sen aina anteeksi kasvattamalla lehtihankoihin innolla uutta kasvustoa.
Valkoinen kesädaalia on erityisen elegantti.
Ulos päästyään daaliat innostuvat kasvamaan tuuheiksi pikku pensaiksi. Niille kannattaa jättää hyvä kasvutila - kuitenkin niin, että kasvit saavat kasvaa lopulta yhteen, jolloin ne tukevat toisiaan tuulessa ja ovat mielestäni näyttävämmän näköiset. Lannoitusta ei pidä unohtaa missään vaiheessa, sillä daalia kukkii runsaasti ja tarvitsee siihen tarhurin apua niin ravinteiden, veden kuin nyppimisenkin muodossa. Daaliaa saa mielellään kerätä maljakkoon ja siitä myös pitää poistaa kuihtuneet kukat, jotta kukinta jatkuisi ensi halloihin asti. Yleensä silloin, kun ensimmäinen pakkasyö on tiedossa, olen kulkenut läpi puutarhan ja kerännyt kaikki auenneet ja nuppuisetkin kukinnot daalioistani maljakoihin sisälle. Silloin aamuinen surullinen näky (mustia daalianvarsia kaikkialla) ei ole niin masentava. Kukinta jatkuu vielä maljakoissa viikosta kahteen viikkoon. Sitten onkin aika jäädä odottamaan uutta maaliskuuta ja kylvöpussin rapinaa.
Daaliaa maljakossa seuranaan siperianpallo-ohdaketta.
Kesädaalia tekee juuriinsa mukuloita, jotka ovat hyvin samannäköisiä kuin juurakkodaalioillakin. Ne voi samoin talvettaa kellarissa tai autotallissa, jos jaksaa nähdä tämän vaivan. Kuitenkin on hyvä tietää, että tällaisesta juurakosta uudelleen seuraavaksi kesäksi kasvatettu daalia ei tule sen suuremmaksi kuin ennenkään, vaan on ihan samanmoinen kuin ensimmäisenä kesänään. Tämä poikkeuksena juurakkodaalioihin, jotka voivat tulla verrattoman kookkaiksi aikaa myöden. Itse olen huomannut, että pikkaraiset daalianjuurakot kuivuvat helposti läpi talven aikana, eikä niistä ole keväällä enää paljoakaan jäljellä. Siksi hommaan joka kevät uudet siemenet ja aloitan rallin alusta. Tämä kun on sitä kaikkein mieluisinta puuhaa. :)

lauantai 27. tammikuuta 2018

Rakkaimmat kesäkukat; Kehäkukka (Calendula Officinalis)

Yllä näkyvässä kasvion kuvassa on kuvattuna kolme kehäkukkalajiketta, joita kasvattelin viime kesänä. "Bronzed beauty" ja "Pink Surprise" kasvoivat yrttiympyrässäni ja "Snow Princess" kukoisti kukkapenkin reunassa vierekkäin vaaleankellertävän kaliforniantuliunikko "Alban" kanssa.

Kehäkukat ovat ihania, koska ne onnistuvat aina niin hyvin. Kun vain niistä jaksaa edes toisinaan nyppiä kuihtuneet kukat pois, palkitsevat ne kukinnallaan aina pakkasiin asti. Pikku hallasta ne eivät piittaa laisinkaan. Usein vielä lokakuulla olen nauttinut kehäkukista maljakossa - kuinka monesta muusta kesäkukasta voi sanoa samaa?
"Bronzed beauty" kukkii yrttiympyrässä, suorakylvö toukokuun ensipäivinä.

Kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä rinnakkain.

Hieman kauempaa katsottuna näkyy lajikkeen pronssimainen sävy. Tämä lajike oli jatkuvasti hieman nuppuinen, eli kukka ei avautunut levälleen ollenkaan, ollen aina hieman supussa.
Kehäkukalla on se ominaisuus, että se "taantuu" melko pikaisesti, mikäli kerää siemeniä eri lajikkeista ja kasvattaa uudet kasvit niistä. Kokemusta tästäkin on. Jos kerää siemeniä vaikka jostakin yllä olevasta lajikkeesta ja kylvää ne, saa muutamia samannäköisiä kukkia, mutta joukossa on jo niitä ihan tavallisia "perusoransseja". Seuraavana vuonna alkuperäisen lajikkeen näköisiä ei enää ole, tai niitä löytyy vain muutama. Tämä on siis minun kokemukseni. Olen viime vuosina ostanut siis lajikkeiden siemenet, koska niitä on niin hauska tutkailla. Toki se vanhanajan perusoranssi kehäkukka on myös kaunis ja tuoksuu sitäpaitsi ihanalle. Siitä voi kerätä ja kuivata terälehtiä teehen tai vaikka leipätaikinaan tai salaattiin lisättäväksi.
"Pink Surprise" ei kauempaa katsoen ole erityisen pinkki. Läheltä näkee sen kauniin tumman keskiön.

Viime vuonna ihailin tätä perinteistä kesäkukkaa niin paljon, että innostuin tänä vuonna tilaamaan vielä useampia erilaisia lajikkeita kokeiluun. Viime vuotiset "Bronzed beauty" ja "Pink Surprise" ovat edelleen mukana, koska olivat niin ihastuttavat. Nyt lisäksi tilasin lajikkeet "Rose surprise", "Indian prince" ja "Kuiva Oranssi" :D. Viimeisestä lajinimestä en mene takuuseen. Konekäännös saattoi mennä hiukan pieleen, nimi on alunperin venäjäksi. Alla kuva siemenpussukoista.
Uusia kehäkukkalajikkeita kokeiluun.
Alla vielä muutama kuva "Snow Princess" -lajikkeesta, joka kukki vaaleammassa sävyssä kuin muut siskonsa. Ollaan jo loppukesässä, koska kesäpäivänhattu kukkii myös ja tiikerinliljan nuput alkavat kohta saada väriä. Alimmassa kuvassa näkyy vielä muistoja tuliunikon komeasta kukinnasta, josta nautittiin koko alku- ja keskikesä.

Etualalla vaaleaa kehäkukkaa "Snow Princess".

Kehäkukka ja unikkoja.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Se vei taas pikkusormen... ja sitten koko käden!

Päätin tuossa taannoin, että tänä vuonna EN kylvä (edes kelloköynnöstä tai orvokkeja) vielä tammikuussa. Olen hillityinen ja rauhaisa, suunnittelen hyvin, piirtelen kukkapenkkejä vihkoon ja mietiskelen rauhakseen. :D Toki! Ehkä joitain kylmäkäsiteltäviä voin laittaa, kun siemeniä viime vuodelta oli kaapissa. Laitoinkin. Ja sitten tilasin niitä lisää Virosta. :D Ei kertakaikkiaan! Nythän minulla on jo peräti kiirus saada ne multiin, jotta kylmää varmasti piisaa tarpeeksi. Joten se siitä "tammikuussa-ei-kylvetä"-päätöksestä. Nythän me taas kylvetään, urakalla! Katsokaas vaikka, mitä ihanuuksia tilasin!
Kolmea kiinanritarinkannusta sekä tavallista ritarinkannusta. Lajikkeet ylhäältä vasemmalta lähtien: "Butterfly", "Butterfly Mix", "Rose Butterfly" ja "Guinevere".

Tarhakylmänkukka "Red" ja Amerikanvuokko "Mansikka ja kerma".

Japaninakileija "Mustaherukkajää" sekä Akileija "Keltainen kristalli".

Kyläkurjenpolvi "Violet Birds" ja Kultaesikko "Golden".
Noin! :) Olen kyllä ostoksiini sangen tyytyväinen. Tulihan sieltä muutakin kivaa samalla; siemeniä, joiden pariin pääsen piakkoin myös. Neilikkahulluus ei näy laantuneen. Seemenemaailman sivuilta löysin neljää itselleni uutta monivuotista neilikkaa, sekä yksivuotista kiinanneilikkaa, jossa oli niin kaunis sävy, ettei auttanut kuin painaa ostoskori -nappulaa. :D
Nämä ovat sulkaneilikoita, tarhasulkaneilikoita sekä itselleni uusi tuttavuus, purppuraneilikka. Kaikki voi kylvää keväällä, eivät tarvitse kylmää itääkseen.

Kiinanneilikka "Black and White Minstrels".
Minulla on oikein hyviä kokemuksia kiinanritarinkannuksista ja amerikanvuokosta sekä akileijoista, mitä niiden kasvattamiseen tulee. Myös kylmänkukat ja kurjenpolvet ovat helppoja saada itämään. Ainoastaan esikot ja ritarinkannukset ovat olleet epävarmoja kokeiluja; joskus onnistuvat, usein eivät. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. :D Jatkotietoja seuraa ihan taatusti. Mutta nyt mullat ja purkit esille. :D <3

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Retki kasvitieteelliseen puutarhaan viime toukokuussa

Onnenpensas kukki kasvitieteellisessä puutarhassa 13.5.2017
Blogiystävä kirjoitteli puutarhassaan kasvavista magnolioista ja yhtäkkiä palautui niistä mieleeni tämä retki Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan viime toukokuussa, 13.5.2017. Siellä nimittäin olivat magnoliapuut kauniissa kukassa juuri tuolloin, kuten niin moni muukin ihana kasvi. Selasin blogiani taaksepäin ja hämmästyin huomatessani, etten ollut kirjoittanut tuosta käynnistä tänne mitään. Niinpä otin valokuvasadon esille ja valitsin itseäni eniten ihastuttaneet kukinnat. Ensimmäisenä niistä on pakko mainita Onnenpensas (varmaankin Koreanonnenpensas), joita puutarhassa oli useitakin, mutta tämä yksi nimenomainen kukki niin kauniisti ja voimallisesti, että sai suorastaan hengen salpautumaan hehkullansa.
Voimakas keltainen sinistä taivasta vasten on niin hyvin kaunis näky! :)
Huomiotani kiinnittivät kasvitieteellisessä puutarhassa myös upeasti kukkivat kylmänkukat, erilaiset vuokot ja pikkusipulikasvit, kuten idänsinililjat ja posliinihyasintit. Etelänkevätesikko kukki myös kauniisti - se on jotenkin niin hienostunut kalpeankeltaisessa värissään, kun sitä vertaa tomeraan maatiaissiskoonsa kesätesikkoon! Myös erikoisempia kasveja löytyi, kuten jännittävän värinen pikarililja, jonka muistelen kalvaspikarililjaksi, sekä kolmilehti.
Kylmänkukkia kauniisti avautuneina.

Valoa kohti!

Ihanaiset pikku pörröturkit. :D
Idänsinililja oli valloittanut miltei kaikki perennapenkit, missä sen olikin hyvä kukoistaa ennen muiden monivuotisten kasvien esiinmarssia.

Hempeä ja hienostunut Etelänkevätesikko.

Sini- ja valkovuokkojen ohella Ruissalossa kasvaa myös pirteää ja harvinaiseksi käynyttä keltavuokkoa.

Kolmilehdellä oli jännittävänväriset ja hienosti kuvioidut lehdet.

Jokin pikarililjalajike.

Nurmikentät joka suuntaan olivat tällaisia; ylt´yleensä täynnään pieniä keväisiä sipulikukkijoita.

Posliinihyasintti.
Muitakin kukkivia puita ja pensaita oli puutarhassa useita, kuin vain onnenpensaita. Rusokirsikka kukki kauneimmillaan, sekä jo mainitsemani magnolia. Olen ottanut valokuvia kahdesta erivärisestä magnoliapensaasta, valkoisesta ja vaaleanpunaisesta. Ikävä kyllä en ottanut kuvaa kyltistä, josta kävi ilmi pensaan lajike, mutta sehän ei lopulta haittaa kuvien ihastelua hiukkaakaan. Mikäli löydän taas tänä keväänä itseni samaiselta puutarhalta, koetan painaa mieleeni minkä nimiset kukkivat magnoliat sieltä löytyvätkään.
Rusokirsikkapuu kukkii. Tämä löytyy myös omasta puutarhastani.
Magnolia voi kukoistaa myös Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Vaaleanpunaiset herkät kukat.
Valkoinen magnoliapensas.

Näissä kukissa on todella aivan erityistä lumovoimaa. :D