torstai 13. huhtikuuta 2017

Kevät etenee hi-taas-ti, mutta käsillä on jo lamopinaatin kylvöaika!

Meillä on kevään kunniaksi sairastettu pitkän kaavan mukainen kunnon kevätflunssa. Kaikki neljä lasta olivat sairaana ja kuumeessa, sekä erilaisissa tulehduksissa. Oli silmätulehdusta, korvatulehdusta ja nielutulehdusta. Edelleen täällä röhistään ja krohistaan, mutta nyt ollaan kuitenkin niin voiton puolella, että sairaanhoitajakin pääsee bloginsa äärelle ihmettelemään, kuinka kylmää keliä ulkosalla voikaan taas vaihteeksi olla!

Kauhuissani käyn kuikuilemassa suojahavujen alle, onko siellä enää elämää ollenkaan. Harjaneilikat ja sormustinkukat (nuo silmäteräni!) piilottelevat suojien alla. Toistaiseksi siellä viherretään ihan kauniisti, mutta lähestyvät kovat pakkasyöt jännittävät. Samoin minua hirvittää kausihuoneen asukkien vointi. Olen pikkuhiljaa siirrellyt ikkunoilta kasveja kausihuoneeseen harsojen ja muovien suojiin. Ne kasvavat siellä valossa niin kovin paljon tukevammiksi ja kauniimmiksi. Mutta pikkuruinen patteri on kuitenkin melko tehoton kovia pakkasia vastaan. Sisälle takaisinkaan en niitä voi enää tuoda, sillä koulimisen tuloksena kasvien määrä on jo liian suuri. Nyt mennään vain yö kerrallaan kohti lämpimämpää kevättä ja koetetaan suojata herkimmät kasvit parhaan mukaan.

Tämän vuotinen puutarhakierros on vasta ihanasti alussaan. <3

Yllä olevassa kuvassa on kirpparilta löytynyt hauska puutarha-aiheinen pelilauta. Näin kevään antaessa odottaa itseään, on mukavaa ajatella, että olemme kuitenkin tuolla polulla, jo muutaman askeleen astuneina. :) Kuvassa eivät näy kasvien esikasvattelut, mutta itseäni ilahduttaa erityisesti se tosiasia, että niidenkin kanssa ollaan astumassa seuraavaan vaiheeseen, jota mielessäni kutsun "suurien siemenien vaiheeksi". :D Olen huomannut, että mitä varhaisempi kylvöaika, sen pikkuruisempi siemen. Huhtikuun lähestyessä puoliväliä, saadaan jo multiin piilottaa yhä suurempia siemeniä; auringonkukkia, pinaattia, papuja, ruusupapuja (ei ihan vielä), kesäkurpitsansiemeniä, melonia, jättikurpitsaa. Nämä kaikki olen yleensä kylvänyt ennen toukokuun ensimmäistä päivää, muttei kuitenkaan ihan huhtikuun puolivälissä. Paitsi melonit ja jättikurpitsat, jotka ovat jo mullassa. Myös lamopinaatit on jo kylvetty, sillä niiden itäminen kestää kauan ja tahdon istuttaa lavaan mahdollisimman suuret taimet. Seuraavassa kerron hiukan kokemuksistani lamopinaatin parissa, joka on ehdottomasti yksi mielivihanneksistani.
Lamopinaatti kasvaa lavan suojissa.
Lamopinaatti, eli uudenseelannin pinaatti, on monelle yllättävän tuntematon kasvi. Sen hienous piilee jatkuvasatoisuudessa, eli samat taimet tuottavat satoa koko kesän ajan, eikä uusintakylvöjä tarvita. Kasvi vaatii mielellään esikasvatuksen. Itse laitan siemenet multiin huhtikuussa, jo kuun alkupuolella. Itäminen kestää useamman viikon ja sen jälkeenkin kasvi kehittyy hitaasti. Pikkuruiset taimet olen siirtänyt lavaan kasvamaan muovin suojiin toukokuussa kun kelit ovat jo lämmenneet. Olen lavaolosuhteissa istuttanut taimet noin 30 cm välein ja suunnilleen samanmoisella rivivälillä. Yksi taimi vaatii kunnolla kasvutilaa, sillä se on nimensä mukaisesti kasvutavaltaan lamoava.
Lamopinaattia kasvimaalla, seuranaan pensaspapuja.
Hieno hetki on se, kun päätät ensimmäisen kerran kerätä satoa pinaateistasi ja keittää kesän ensimmäisen pinaattikeiton. Satoa kerätään lehti kerrallaan napsimalla, suurimmat lehdet kerätään ensin. Lehdet ovat ihanan paksuja ja nahkeita, painaviakin. Tämän ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen kasvi alkaakin tuuheutua, sillä lehtien kerääminen saa kasvin haaromaan ja kasvattamaan sivuversoja, jotka taas kasvattavat uusia lehtiä. Näin mitä enemmän pinaattiasi verotat, sitä innokkaammin se tarjoaa sinulle lisää syötävää. :D

Lamopinaatti vaatii kasvutilan lisäksi kohtuullisesti lannoitusta, ehkä nokkosvedellä kastelu muutaman kerran kesässä riittää. Itse en lannoita pinaattia juurikaan, sen nitraattipitoisuuden vuoksi. Olen ymmärtänyt, että kasvin nitraattipitoisuus nousee, mikäli se kasvaa hyvin lannoitepitoisessa kasvualustassa. Vettä puolestaan pinaatti tahtoo paljon ja melkein koko ajan. Liian kuivassa maassa pinaatti alkaa helposti kukkia ja kehittää siementä, jolloin kasvu tyrehtyy liiaksi.
Pinaattia, kurkkua ja papuja valmiina ruuanlaittoa varten.
Pinaatti pitää valmistettaessa aina muistaa ryöpätä runsaassa vedessä muutamien minuuttien ajan. Vesi kaadetaan pois ja tämän jälkeen pinaatin voi valmistaa haluamallaan tavalla, tekee siitä sitten keittoa, munakasta tai mitä hyvänsä muuta herkkua. Ja herkkuahan pinaatti todellakin on, terveellisyyden lisäksi. Mikäli sinulla on vain vähän tilaa kasvatella vihanneksia puutarhassasi, on lamopinaatti kaikin puolin varteenotettava vaihtoehto, sillä jo muutama taimi antaa satoa koko kesän ajalle!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Hiirenryökäleitä!

Meillä on täällä ollut pienimuotoinen kriisinpoikanen hiirien muodossa. Kasvihuoneessa siis. Yhtenä päivänä ihastelin kauniisti itäneitä Jalokiurunkannusten alkuja ja seuraavana päivänä ne olivat poissa! Hiiret olivat löytäneet pienet vihreät alut ja jyrsineet ne suihinsa viimeistä myöten. Harson alla oli tapahtunut tämä hirmuteko, öiseen aikaan arvatenkin.

Asettelimme hiirenloukkuja kasvihuoneeseen, juustonpaloilla ja ilmankin, sellaisia, missä on houkutustuoksu valmiina. Toiveikkaana menin seuraavana aamuna tutkimaan loukut, mutta saalista ei ollut tullut. Sen sijaan Meksikonakileijat, jotka olivat jo melko kookkaita, oli syöty viimeistä myöten. Tässä kohtaa taisin päästää itsekseni joitain rumia sanoja. Meillä oli kotona meneillään poikaväestön hiusten kesäkuntoon ajelu, joten keräsin, edelleen toiveikkaana, hiukset helmaani ja sirottelin ne kasvihuoneen lattialle sinne tänne. Tästä ei näkynyt olevan mitään hyötyä - seuraavana aamuna olivat loukut tyhjät ja harsojen päältä löytyi hiirenpipanoita. Tässä kohdassa nappasin matkaani kaikki jo itäneet kasvikehikot, vaikka tilaahan meillä sisällä ei missään olekaan. En voinut jättää niitä hirveän hiiriarmeijan armoille. Nyt ikkunalla on Jalokiurunkannukset, joita onneksi on jo itänyt muutama alku lisää, Kivikkosuopayrtit ja Kyläkurjenpolvet tilaa viemässä edellisten kasvien ohella. Tyttöjeni huoneen ikkunan alle on siirretty pöytiä. :D Niille on nyt aseteltu siemendaalian taimet, joita pikkuhiljaa olen koulinut omiin purkkeihinsa. Missään ei taida enää olla ikkunaa vailla sen edessä komeilevaa taimipöytää monine taimihyllykerroksineen. Tule pian, toukokuu! :D

Eilen sitten keksin idean. Keräsin sisältä koulittuja taimia (ei kylmänarkoja daalioita) ja asettelin niitä suureen vihanneskoriin. Otin köyttä ja hipsin kokeilemaan, saisinko korin taimineen roikkumaan kasvihuoneen kattorakenteisiin, sopivalle hoitamiskorkeudelle. Ja onnistuihan se! Muovia ja harsoa päälle viileyttä vastaan ja sinne jäivät kiikkumaan. Tänään keräilen kaikki mahdolliset taimet koreihin ja asetan roikkumaan. Näin vapautuu melko paljon tilaa ikkunalaudoilta, vasta itämässä oleville kasveille. Olen nero! :D

Ja sitten ikkunanlautatarkastukselle.

Neilikat ikkunalla ovat jo suuria, nyt on aika koulia ne pikku tuppaiksi purkkeihin.

Roomankuminat pääsevät kesän alussa uuteen yrttiympyrään.
Etelänherneet eli Baptisiat ovat kasvaneet ja haluaisivat jo omiin purkkeihinsa.

Hyasinttipavut koettavat tarttua toisiinsa tai mihin vain lähellä kasvavaan. Niitä saa päivittäin irrotella varovaisesti.

Rauniokilkalla on ihana kasvutapa, se kasvattaa pitkiä rentoja rönsymäisiä varsia, jotka roikkuvat viehkeästi.
Loistosalvian terhakka taimi.
Sinisalviat ovat kasvaneet valtavasti sitten viimenäkemän. :) Ne olivat jo valmiita muuttamaan kasvihuoneeseen.

Sitruunamelissat kasvoivat alkuun hitaasti, mutta kun ne saivat ensimmäiset varsinaiset lehtensä, alkoivat ne tukevoitua.

Kasvattelen ensimmäistä kertaa Tarhasoljoa, yksivuotista kauniinsinistä kesäkukkaa. Nämäkin alkavat kaivata omiin purkkeihinsa.

Metsänätkelmä. Nämä näyttävät pitkiltä honteloilta, mutta luulen, ettei se haittaa, koska ne kasvavat jopa kaksimetrisiksi ja suikertavat pitkin metsäpoihjaa tai kiipivät puiden rungoille. Nämä on kasvatettu ajatellen uutta metsäpuutarhaa. :D

Ylihuomenna siirrytäänkin sitten huhtikuulle. Odottelen niin kovasti sitä, että yöpakkaset väistyisivät ja puutarha heräisi eloon. Kovin pientä on vielä toistaiseksi kasvu kukkapenkkien suojissa. Mutta puissa visertää ja piipittää! Varpuspariskunta rakentaa pesää navetan seinän linnunpönttöön. Mustarastaat käyvät aamuisin maistelemassa talipallonrippeitä syreenipensaassa. Erääseen linnunpönttöön on pesiytynyt orava! Tyttö näki sen kantavan sinne pesänrakennusaineksia. :D Hanhet, joutsenet ja kurjet lentävät talon yli päivittäin ja töyhtöhyypät pitävät hauskoja huuteloitaan pellonreunamilla. Ensimmäiset leskenlehdet on myös jo löydetty, joten eihän tässä enää kauaa tarvitse odottaa. Kohta on sitten valkovuokkojen aika marssia esiin!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Neilikkahaaveita

Eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun vannoin täällä blogissa, etten tilaa enää tänä keväänä enempää siemeniä. :) Tuon jälkeen olen tehnyt muistaakseni kolme siementilausta; yhden SiemenVesasta, yhden Isoäidin kasveista ja vielä kerran Viron Seemenemaailmasta. :D Minuun iski hurja neilikkakuume, joka pakotti koluamaan siemenvalikoiman jos toisenkin ja lopulta päädyin tilaamaan naapurimaasta valikoiman erilaisia neilikansiemeniä.
Erilaisia neilikansiemeniä.
Minullahan on puutarhassa vasta ihka tavallista kirkkaanpunaista Ketoneilikkaa (kaksivuotisten Harjaneilikoiden lisäksi). Aiemmin keväällä kylvin vaaleanpunaista Ketoneilikkaa, hempeän pinkkiä Metsäneilikkaa ja vaaleankeltaista Rikkineilikkaa, kaikki kivikkoistutuksia varten. Yllä olevasta kuvasta saan nyt kylvöihini täydennystä, kun tulille laitetaan pinkkiä Alppineilikkaa (Dianthus alpinus) "Rose", lilahtavaa Amurinneilikkaa (Dianthus amurensis) sekä vielä kerran Ketoneilikkaa (Dianthus deltoides), valko-punaista "White-Red". Näiden lisäksi tilasin kahta erilaista Pulskaneilikkaa (Dianthus superbus); "Super Pink" sekä "Rozovy Son". Nämä ovat alla olevassa kuvassa.
Pulskaneilikat.
Tuo Pulskaneilikan kukinto on mielestäni jotenkin viehko, tuollainen tuulentuivertaman resuinen. :D
Minulla on meneillään kaksi yhtäläistä mielenkiinnon kohdetta puutarhassa: toinen ovat nämä kivikkoihin sopivat, kuivaa kasvupaikkaa rakastavat kivikkokasvit ja toinen lehtokasvit, jotka viihtyvät varjossa ja vaihtelevassa maaperässä. Huomaan, että tilaamani siemenet sopivat lähes järjestään jompaankumpaan ryhmään. :) Ilmeisesti aion perustaa tänä kesänä kivikkopuutarhan ja lehdon. :D
Laukkaneilikkaa.
 Tässä lisää siementilauksen aarteita. Valkoinen ihanuus on Rantalaukkaneilikka (Armeria maritima), "Belaja" ja punaiset sävyt kuuluvat Maljalaukkaneilikalle (Armeria pseudarmeria), "Ilus". Nämähän eivät nimestään huolimatta ole lainkaan neilikoiden sukulaisia. Laukkaneilikoiden pussissa luvataan, että ne ovat jo ensimmäisenä vuonna kukkivia perennoja. Neilikat eivät kuki vielä ensimmäisenä vuonna, vaan niitä saa odottaa seuraavaan kesään.

Tilasinhan minä tietysti vielä paljon muutakin, esittelen tässä myös muita kukkashaaveitani samantien. :D  Vietin seemenemaailman sivuilla varmasti useamman tunnin tilausta kokoamassa, mutta vasta siementen saavuttua kotiin huomasin, että lähes kaikki ovat joko vaaleanpunaista, sähäkää pinkkiä tai valkoista. Näköjään se, mitä värejä haluaa, kulkee jonkinlaisina aaltoina, sillä aiemmin olen ollut kallellaan siniseen ja keltaiseen.
Salviaa ja Mirrinminttua.
Yllä olevassa kuvassa on Lehtosalviaa (Salvia nemorosa), "Lilac Queen" vaaleanpunaisena sekä Mirrinminttua (Nepeta nervosa) "Pink Cat" vielä vaaleammanpunaisena. Salviaankin näyttää olevan meneillään lievä hurahdus. Minulla on ennestään kasvamassa Sinisalviaa, Loistosalviaa ja Kirjosalviaa - tästä saadaan Lehtosalvia täydentämään joukkiota. Mirrinminttua kasvatin viime kesänä ensi kerran, sinisenä, ja sitä onkin nyt monen kukkapenkin reunuksina. Toivottavasti pinkki versio on yhtä helppo kasvatettava!
Pitkäpalkoa, "Malvaa" ja Mäkitervakkoa.
Sitten astetta hehkuvammanpinkkeihin kukkiin. Tuon pinkin Pitkäpalon (Arabis grandiflora) "Rosea", tilasin ennenmuuta mieheni pyynnöstä - hän kun aikoo hankkia niitä mehiläispesiä ja kasveja pitää hankkia puutarhaan myös silmälläpitäen uudet medenimijät. Pitkäpalot ovat oivallisia kasveja mehiläispuutarhaan, sillä ne ovat runsasmetisiä ja kukkivat hyvin varhain, ennenkuin juuri mikään muu perenna on päässyt kukkaan.
Toisena kuvassa näkyy kaunis malvannäköinen kukka, joka EI kuitenkaan ole malva, vaan Sidalcea malvaeflora "Koroleva Sada". Suomenkielistä nimeä en tälle ihanalle kukalle löytänyt sitten millään. Jos joku lukijani tietäisi, mikä tämä meikäläisittäin on, olisin kiitollinen! :)
Viimeisenä kuvassa on Mäkitervakon lajike (Lychnis viscaria splendens) "Rosetta". Kukka on mielestäni ihanan kaunis, kerrattu. Nähtäväksi jää, onko tälläkin Mäkitervakolla samanlainen tervainen varsi, kuin meillä luonnonvaraisena kasvavalla sukulaisellaan. Tässä jälleen oivallinen lisä kuivaan kivikkokukkapenkkiin. :)

Muutoin tänne kuuluu kiireistä ja hyvää. :D Kylvettävää olisi runsain mitoin, mutta tällä hetkellä lopussa ovat niin kylvöastiat ja kylvömulta kuin ikkunatilakin. Yöt ulkona ovat olleet edelleen niin kylmät, etten uskalla siirtää mitään sisällä itänyttä kasvihuoneeseen. Kokeilin muutamalla Sinisalviareppanalla ja ne kokivat kylmän kovan kosketuksen ja menettivät lehtensä, vaikka olivat harson alla. Varret ovat jäljellä, joten toivomme uusia lehtiä kasveihin kuitenkin. Sisällä olen siis koulinut kasveja omiin ruukkuihinsa innokkaasti. Amppelit ovat täyttyneet Mustasilmäsusannoista ja Liuskamiinanköynnöksistä. Ikkunalaudalla kasvavat Kelloköynnökset iloisesti ja niitä olen nyt ensimmäisen kerran varovasti lannoittanutkin "bokashimehulla", tuolla kehutulla lannoitteella, jota biojätteen fermentoituessa muodostuu. Loistosalviat, Hyasinttipavut, Sinisalviat ja Rauniokilkat ovat omissa ruukuissaan, samoin osa Orvokeista ja Kesädaalioista.
 Kevät on kaikenkaikkiaan niin täydessä vauhdissa, ettei meinaa perässä pysyä. :D

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kevättä ikkunoilla






Kävinpä minäkin ostamassa Kukkatalosta ihanan, värikkään satsin erilaisia kevätkukkia. Monenvärisiä esikoita, perinteisiä pikkunarsisseja, helmihyasintin ja perunatasetin. Sekä liljan, oranssin. :D Lisäksi sain tulppaaneja mieheltä, joten nyt on niin värikästä kotona, että olo on todella keväinen. :) Yksi ikkunanedusta on pyhitetty näille kukkasille, muutoinhan meillä on kaikki mahdolliset ikkunalaudat täynnä taimia, mikä ei välttämättä pitkänpäälle ole niin esteettistä.

Kun taimihyllyjen katselu alkaa kyllästyttää, voin majoittua keittiöön ja istua nenä esikoihin päin. :D

Meillä sataa vettä parhaillaan ihan täyttä häkää. Muutaman viime päivän oli tuulista ja aurinkoista - ehdin olla mielissäni siitä, kuinka kurainen piha alkoi vähitellen kuivahtaa. No, nyt ollaan taas kurassa polvia myöten ja pesukone jauhaa lasten ulkovaatteita ja hansikkaita. Totisesti on kevät!

Vein viimein sen patterinkin kausihuoneeseen. Kastelin kunnolla kaikki talven kylmäkäsittelyssä ollet kehikot ja haistelin kevään tuoksua, multaa ja auringonlämmittämää maata. Patteri auttaa kausihuoneen asukit lämpimämmin kylmien öiden yli. Siirsin kylvötouhut samalla kausihuoneeseen, ei enää kylvölaatikoita enempää sisätiloissa. Sen sijaan koulimiset hoituvat edelleen keittiön pöydän ääressä, en uskalla vielä viedä hentoja pienokaisia pois pirtin lämmöstä. Eihän se patteri kuitenkaan mikään ihmeidentekijä ole.
Kasvattelut itäikkunalla.
Purjolaatikon olen kuitenkin uskaltanut vielä kausihuoneeseen. Peittelin laatikon kaksinkertaisella harsolla. Ainakaan toistaiseksi pienet vihreät ruohot eivät ole muuttuneet paleltuneen oloisiksi. Odottelen viikon tai ylikin ja sen jälkeen latvon pikkupurjot ensimmäisen kerran, jolloin ne vahvistuvat huomattavasti.

Muutakin hauskaa olen viimeisen viikon aikana aloittanut, nimittäin perehtymisen bokashi-kompostointiin. Bokashi on menetelmä, jolla kotitaloudessa syntynyt keittiöjäte (niin perinteinen biojäte kuin ruuantähteetkin) fermentoidaan hapettomassa tilassa sellaiseen muotoon, että ne maatuvat nopeasti mullaksi. Teen varmasti tästä aiheesta pitemmän postauksen kunhan olen päässyt kunnolla alkuun. Nyt minulla on vasta kolmen päivän kokemus asiasta. :D Lyhyesti kerrottuna kuitenkin homma on todella helppoa: kaksi ämpäriä asetetaan tiiviisti päällekäin, ylemmän pohjaan tehdään reikiä, joista ämpärissä muodostuvat nesteet valuvat alempaan ämpäriin. Kerääntyneet biojätteet lisätään kerran päivässä ylempään ämpäriin, ripotellaan niiden päälle noin ruokalusikallinen mikrobeja sisältävää rouhetta, tiivistetään ja ämpäri suljetaan tiiviisti kannella. Kun ämpäri on täynnä, se nostetaan fermentoitumaan johonkin, missä on sopivan lämmintä ja annetaan seistä kaksi viikkoa. Hajuhaittoja ei pitäisi syntyä lainkaan, koska prosessi tapahtuu hapettomasti ja jätteet eivät mätäne vaan maitohappokäyvät. Alemmasta ämpärstä valutetaan neste pois 3-5 vuorokaiden välein. Tämä muodostuva liemi on todella vahvaa ja hyvää lannoitetta kaikille kasveille (laimennetaan 1/100). Kahden viikon kuluttua hapantunut biojäte viedään "multatehtaaseen" ja sekoitetaan mullan kanssa, jolloin maatuminen alkaa ja muutamassa viikossa muodostuu erittäin ravinnerikasta multaa, jossa on tallella kaikki hyvät, kasvien kaipaamat mikrobit jne. Tämä oli siis tiivistelmä aiheesta. Kokemusta minulla ei vielä ole käytännön toteutuksesta, mutta facesta löytyy Bokashi Suomi -ryhmä, josta kokemusta löytyy jo muutaman vuoden ajalta. Täytyy myöntää, että olen aika lähellä hurahdusta, jollaisen koin viimeksi konmari-metodin kohdalla. :D Toivottavasti molemmat (alkujaan japanilaiset) ilmiöt jäävät elämään arkeeni ja tekevät taikojaan. :D

Löytyyköhän lukijoiden joukosta bokashi-kompostoijia? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kokemuksia!
Kelloköynnökset ikkunalla.

Mustasilmäsusannat ovat venyneet pituutta amppeleihin päästyään.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Väriminttu (Monarda)

Tuoksuva väriminttu kukkii violettina ja punaisena.

Värimintun kasvatin puutarhaani siemenistä muutamia vuosia sitten. Tuolloin en vielä niin ymmärtänyt lajikkeiden päälle, enkä kiinnittänyt huomiota siihen, mikä väriminttu oli kyseessä. Jos arvaan oikein, niin Punaväriminttu (Monarda didyma). Kyseinen kasvi kasvoi useita vuosia alati tuuhentuen ja hyvin voiden kukkapenkissäni, kunnes sain päähäni kuningasajatuksen siirtää sen toiseen paikkaan. Tästä ei Väriminttu poloinen juurikaan ilahtunut ja osa siirrokkaista menehtyi seuraavaan kevääseen mennessä. Nyt kasvi kukoistaa kyllä jälleen, mutta entistä vähälukuisampana. Tästä voisin ehkä oppia, että sellaista, mikä hyvin toimii, ei ehkä aina kannata mennä muuttamaan. :D

Onneksi siemeniä saa. Tällä kertaa katsoin myös tarkemmin pussin lajikenimeä ja totesin tilanneeni tällä kertaa Sitruunavärimintun (Monarda citriodora) siemeniä, Isoäidin kasveista. Kasvin kerrotaan olevan äärimmäisen aromaattinen ja kelpaavan siksi mainiosti monenlaiseen ruuanlaittoon ja tietenkin teeksi. Suunnittelinkin tästä kasvista vakinaista asukkia tulevaan yrttiympyrääni. Kasvi on mehiläisten ja perhosten mieleen voimakkaan tuoksunsa ansiosta, joten mikäs sen parempaa!
Värimintut maistuvat mainiolta teeaineksina.
Tänään ajattelin laittaa Sitruunavärimintun siemeneni multaan. Toisin sanoen mullan pinnalle, sillä tätä siementä ei peitetä; se on pieni ja itää valossa. Tiedossa siis varovaista sumuttelua ja kuikuilua muovikelmun alle. Värimintun voisi myös esikasvattaa myöhemminkin tai jopa suorakylvää, mutta koska haluan siirtää yrttiympyrääni aikanaan edes parahultaisen kokoisia taimia, päätin aloittaa ajoissa. Loppukaneettina huomautettakoon, että tämä kasvi kulkee meillä myös nimellä "ankanpesä". Huomaako lukija alla olevasta kuvasta syyn tähän lasten antamaan nimitykseen? :D
Väriminttu alias "ankanpesäkukka".

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tänään kylvetään Jänönhäntää (Lagurus ovatus)!

Jänönhäntä on puutarhan pehmoinen ihanuus.
Tänään pääsin mielipuuhaani, tuhtaamaan siemenien parissa oikein urakalla. Päätin kylvää ensimmäisen satsin Jänönhäntää, tuota ihanaa koristeheinää, jonka ohi kukkapenkissä ei kesällä pääse ilman kumartumatta ja sivelemättä noita untuvaisia töpöhäntiä. Viime kesänä kylvin Jänönhännät huhtikuussa, omista siemenistä silloinkin. Kasvu on mielestäni nopsakasta ja siirsin ruukut häntineen kukkamaahan toukokuussa. Jänönhännistä oli iloa koko kesäksi, vasta kesän lopulla ne alkoivat kellastua ja ränsistyä niin, että nakkasin ne kukkapenkistä kompostiin, kerättyäni ensin siemenet ensi kautta varten. Napsin heinien päistä niin paljon tupsukoita kuin viitsin ja laitoin ne suoraan paperipussiin kuivumaan. Tällä tavalla säilytin niitä talven yli ja nyt availin pussukan. Tällaiset häntätöpöt sieltä löytyi.
Omat jänönhännän siemenet.
Tässä määrässä on runsaasti siemeniä, joten päätin tänä vuonnä tehdä useita kylvöjä tästä lemppariheinästäni. En ole ennen kylvänyt jänönhäntää vielä maaliskuussa, mutta näin toivon saavani heiniä jo alkukesän ruukkuistutuksiin, vaikka orvokkien kaveriksi. Lisää kylvän varmaankin huhtikuun alkupuolella ja ehkä vielä kerran huhtikuun puolivälissä.
Siemenet muutamasta häntätupsukasta.
Siemenet siroteltuina ruukkuihin, vielä multaa päälle ja kastelu.
Laitoin molemmat tyttöni nyhtämään siemeniä jänönhännistä, koska heillä on näpsäkät sormet, mutta hankalaa se oli. Varsinkin viisivuotias keskittyi niin, että hengitys muuttui puuskahduksiksi ja niiden mukana vaivalla nyhdetyt siemenet aina lennähtivät pitkin pöytää. :D Aika nopeasti isompi tyttö totesi, että tämä on tylsää puuhaa. :D Sainkin sitten ihan itsekseni irrotella siemenet, eikä minulla tosiaan ollut mitään sitä vastaan, minusta se on hauskuuden huippua. :D

Sirottelin siemeniä melko runsaasti ruukkuihin ja peittelin sekä kastelin ne. Kuusi ruukkua saa riittää näin ensi alkuun. Näiden kanssa teen tarvittaessa tutun jakamiskikan, eli jaan ruukullisen tiheää kasvustoa neljään uuteen ruukkuun. Sillä keinoin luulen tästä muodostuvan aika paljon kaunista Jänönhäntäkasvustoa. Nappaan myöhemmin kuvia, miten tämä lähtee kasvuun näissä vaatimattomissa valo-olosuhteissa, mitkä vielä vallitsevat.
Jänönhäntä viihtyy aurinkoisella paikalla, multavassa, hieman hiekkaisessakin maassa.
Näillä kylvötouhuilla pärjäillään taas tuokio. Minulle tulee tänä vuonna kylvöön muutamaa muutakin koristeheinää; Koristehirssiä ja Partaohraa. Niiden kylvöt tulevat tuonnempana. Mikä on sinun lempparikoristeheinäsi?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Vihdoinkin koulimaan!

Tänään pääsin vihdoin koulimaan ensimmäisiä pikku taimiani, Mustasilmäsusannoita. Olisivat ne toki voineet vielä odottaakin, sillä vaikka kasvoivatkin tuhkatiheässä, ei niillä näyttänyt olevan sen suurempaa hätää. Minulla oli kuitenkin sopiva pussi kesäkukkamultaa sulatettuna ja varastosta otettuna, joten tänään päätin ryhtyä toimeen. :)

Ensin pestiin joukko muoviamppeleita, jotka olin etsiskellyt valmiiksi. Koulin Mustasilmäsusannat joka vuosi näihin samoihin amppeleihin, jotka on sitten helppo ripustaa ikkunan eteen verhotankoon. Amppeleita löytyi ensihätään viisi, joista harmikseni yhden pidikkeet olivat murtuneet, joten uudet pitää jostakin kehitellä.

Taimilla oli oikein hyvännäköiset pikku juuret.
Nostelin varovasti lusikalla taimen kerrallaan, kaikkiaan kolme tainta jokaiseen amppeliin. Olen päätynyt kolmeen / astia, sillä se on mielestäni määrä, joka kasvaa vielä kauniisti tuossa pienehkössä multamäärässä. Taimilla oli kaikilla näppäränkokoiset pikku juuret, joihin jätin multaa, jotta kasvu jatkuisi mahdollisimman tasaisena uusissa kodeissa. :) Kokemuksesta tiedän, että Mustasilmäsusannat kasvavat ensialkuun melko hitaasti, kunnes tavoittavat amppelin tuet ja kietoutuvat niihin. Tämän jälkeen kasvu nopeutuu ja taimi alkaa kasvattaa myös sivuversoja ja tuuheutuu kauniisti.
Valmista tuli!
Nostelin valmiit amppelit lämpimän eteläikkunan verhotankoihin. Siellä ne saavat rauhassa kasvatella itseään, kunnes kevään edetessä pääsevät kasvihuoneeseen. Osa taimista jäi vielä odottamaan, nyt väljemmissä oloissa, kylvöastiaansa. Koulin ne ehkä myöhemmin yksittäin ja istuttelen kesän alussa puutarhaan monivuotisten köynnösten joukkoon, tai ruukkuihin köynnöstukien ja telineiden luo. Tästä ei minulla ole vielä niin tarkkaa suunnitelmaa. Juuri nyt tuntuu, että kesään on vielä ikuisuus aikaa. Vaikka sieltähän se tulee, heti kevään perässä. :D
Mustasilmäsusanna kasvaa vanhoissa heinäseipäissä.