torstai 28. joulukuuta 2017

Muistoja syksyltä

Sadonkorjuun neito

...ja toinenkin!
Minulla on ollut pitkä tauko puutarhablogini kanssa. Heinäkuussa kävi huonosti ja satutin puutarhatöissä selkäni, jonka johdosta hommat pysähtyivät loppukesäksi ja samalla näköjään menetin ison osan innokkuudestani kirjoittamisenkin suhteen. Selkä ei edelleenkään ole kunnossa, mutta mikään ei näemmä voi estää kevätajatusten hiipimistä mieleeni.

Iso osa kasvattamistani kukkasista ehti onneksi kasvupaikoilleen ennen selkäpulmia, joten ihanaa kukintaa on odotettavissa keväälle ja kesälle. Yritän ottaa kylvöhommat mahdollisimman keveällä kosketuksella tänä keväänä, vaikka se voi puutarhamaanikolle olla hankalaa. En uskalla silti riskeerata, että selkä raksahtaisi uudelleen turhan rankan rehkimisen tähden. Varsinkaan, kun kuntoa tulee vaatimaan kevään mittaan myös kasvava vatsa, kun odotamme kesäksi perheenlisäystä. :)

Yllä ovat rakkaimmat kuvamuistoni viime syyskuulta. Leikimme tyttöjen kanssa hiukan ja otimme yhdessä oikein aseteltuja syksy- ja sadonkorjuuaiheisia kuvia, joissa he pääsivät poseeraamaan. <3 Lopputulos on mielestäni ihana; omat sadonkorjuuneitoni!

Katsotaan miten ahkeraa bloggailua tuleva kevät tuo tullessaan. Jos nyt en täysipainoisesti pääsisikään puutarhassa puuhailemaan, on aina onneksi olemassa kamera ja aiemmin istutetuista kukista nauttiminen. :)

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kasvio valokuvaamalla

Kastepisarat lehdillään - rauniokilkka on viehättävä puutarhan pikku kukkija.
Uusi leikki. :) Koululaiseni kokoaa kasviota digitaalisesti, aiheena vesistöjen kasvit. Innostuin itsekin kuvaamaan puutarhani kasveja kasvioksi. Taustaksi valikoitui musta kartonki, joka antaa kasvien päästä oikeuksiinsa. Olen kuvannut kymmenittäin tällä hetkellä kukkivia kasveja puutarhan uumenista - jotkin ovat onnistuneempia otoksia kuin toiset. Yllä oleva rauniokilkka on yksi suosikkikuvistani. 
Purppuratulikukka on puhtaan valkoinen, lajike "Alba".
Tarhaorvokit eri sävyissä.

Särkyneet sydämet. <3 

Rohtopurasruoho muhkeana.
Yllä oleva purasruohon kuva on tällä hetkellä eniten mieleeni. Pidän siitä, kuinka musta tausta tuo esiin kasvin lehtisuonet, kukkien muodot ja sävyt. 

Erivärisiä ja -mallisia unikoita. Pioni-, oopiumi- ja tuliunikko.

Pensaskrasseista suosikkini on Alaska sen hienojen lehtikuvioiden vuoksi. :)
Kehäkukat eri keltaisen sävyissä. 
Tätä leikkiä on hauska jatkaa aina muutaman päivän välein, kun puutarhan näyttämölle ilmestyy jokin uusi kukkija. Seuraavaksi odotellaan ainakin daalioita. Olisi ehkä myös hauskaa kuvata puutarhan vihannessatoa mustaa taustaa vasten. :) Kukkiva härkäpapu ja peruna ovatkin päässeet jo ikuistettaviksi.
Härkäpavun kukat ovat näyttävän väriset.

Peruna kukkii ja piilottelee mullan alla aarteitaan!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kukkapenkkejä kauempaa katsottuna



Ensimmäinen kukkapenkkini on jo kohta parikymmentä vuotta vanha. Alkuperäistä siinä on harmaamalvikki ja lehtoakileijat, sekä vaaleanpunainen pioni.
Sain tässä päivänä muutamana mieheltäni rakentavan komentin valokuvaamistani koskien. Hän huomasi, että otan yleensä aina lähikuvia puutarhani kasveista (koska pidän lähiputkella kuvaamisesta niin paljon), mutta harvoin kuvassa näkyy kokonaisuus, kuten kokonainen kukkapenkki. Tämä on varmaankin ihan totta. Tänään kuljeskelin puutarhassa kameran kanssa sillä silmällä ympärilleni katsellen ja yritin ottaa kuvia kokonaisista kukkamaista. Olipas vaikeaa. Ymmärrän nyt kyllä miksi todella harvoin onnistun tällaisissa pyrkimyksissä, sillä kuvakulman valitseminen on kaiken a ja o. Taustalla näkyy melkein väkisin jotakin epätoivottavaa, kuten auto, lasten leluja, kuivumassa olevat pyykit tai muuta sellaista, jonka haluaisi häivyttää kuvista tunnelman vuoksi. Kukkamaiden läheisyydessä näkyy aina vähintäänkin kasteluvesitynnyri.
Sama kukkapenkki toiselta puolelta kuvattuna. Tänä vuonna penkkiä on laajennettu ja saatu näin tilaa kylvökukille. Pensaskrassi, neidonkieli ja sinisievikki "Penny Black" kukoistavat tässä ns. paraatipenkissä tänä vuonna.
Ihana sinisievikki "Penny Black".
Kannon päällä lepäilee suurikukkainen pioni, joka on kotipihamme alkuperäinen asukki.
On totta, että jos kuvat laajemmasta kokonaisuudesta jäävät pois, on vaikeaa hahmottaa minkälaisesta pihasta tai puutarhasta oikeastaan on kyse. Meidän pihaamme ympäröivät viljapellot ja metsä, paikka on avoin tuulille ja valolle. Rakennuksia on useita, hallitsevin niistä vanha punamultamaalattu navetta.
Pihan keskellä on kivien päälle koottu pienempi kukkapenkki, jonka kasvatit vaihtuvat vuosittain. Tänä vuonna valikoimassa on kirjosalviaa, sievikkiä, erilaisia pensaskrasseja, harjaneilikkaa ja hauskasti ryöppyävää rauniokilkkaa, josta tullee uusi suosikkini. 

Navetan pääty antaa länteen ja tälle puolelle on rakennettu yrttiympyrä sekä uusi lavatarha.

Viime vuonna rakennettiin navetan länsipäätyyn kivikkoalue mehitähdille ja ketoneilikalle. Villiviinit ja fallopia elävät seinustalla toista kesäänsä.
Kasvihuoneen edustalle perustettiin ihan uusi kukkamaa keväällä, suuren kiven kupeeseen. Kivellä on kasvanut jo kymmenisen vuotta köynnöshortensia, joka on pikkuhiljaa alkamassa kukintansa. Aiempina vuosina kukkia on yleensä tullut vain yksi. Nyt niitä on useampia. :) Hortensiakiven toisella puolella aukeaa niitty, joka on säilytetty ihanien puna-apiloiden, mesiangervojen ja tuoksumataran vuoksi. Itse uusi kukkamaa on suuri ja olen suunnitellut siihen istutettavaksi suuria perennoja. Tänä vuonna osa penkistä on vihanneksilla, jottei kokonaisuus olisi ollut niin vaivaisen näköinen pikkuruisine perennanalkuineen. Myös kesäkukkia on samasta syystä paljon.
Hortensiakivi ja sen vieressä kukkiva niitty.

Hortensia on alkanut vihdoin kukkia!
Kauempana siintää punakanelipuu ja sen alla lasten piirustelupöytä.
Uuden kukkapenkin reunassa kasvaa sininen loistosalvia ja sen alla taivaansininen sinisievikki. Salvia on kylvetty vasta keväällä ja näin upeasti se jo kukkii!
Loistosalvian takana kukkii petunia ja tiibetinkoirankielikin piakkoin.
Tiibetinkoirankieli avaa ensimmäisiä nuppujaan. Vieressä sitruunaväriminttua.
Penkkiin on istutettu myös erilaisia juurakkodaalioita.

Kivelle kiipeämään istutin köynnöskrassin taimia, lajike "Milk Maid". Nähtäväksi jää, ottaako se tukea kivestä vai rojahtaako lopulta kukkapenkkiin muiden kukkien päälle!
Tässä näkyy uuden kukkamaan reuna, jossa kasvaa nyt ensimmäisenä vuonna kesäkurpitsoja. Niiden takana on ruostekukkaa, kurjenpolvia ja maissit. Myös tamppausteline näkyy, tietenkin. :D

Ehkä ainut kukkapenkki, jonka onnistuin kuvaamaan kokonaisuudessaan on pihan keskellä oleva pyörylä, jonka ympäri ajetaan autolla pihaan saapuessa ja lähtiessä. Tämä kukkamaa on kyllin pieni, jotta sen sai ikuistettua jotensakin kokonaisena.
Kukkaympyrä. :) Pikkupuut sain äitienpäivänä. Mustaluumu ja kuriilienkirsikka ovat molemmat pieniä koristepuita. Istutusta dominoi tällä hetkellä kermanvärinen tuliunikko, joka kukkii valtoimenaan. Se peittää alleen jopa kevätpikkusydämen, joka on suoritus sinänsä. :D

Ketoneilikka, jänönhännät ja erilaisia unikkoja.

Tuolla kesäkukkien siimeksessä kasvaa myös monivuotista neilikkaa, kurjenpolvea ja keltakiurunkannusta, jotka tulevat esiin keväällä.
Tällaisia näkymiä meidän pihalta siis tällä kerralla. Täytyy tarttua toimeen ja harjoitella valokuvien ottamista myös laajempia kokonaisuuksia silmällä pitäen. Aina on mukavaa oppia taitavammaksi ja monipuolisemmaksi kameran käyttäjäksi.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Uuden kivikkopuutarhan kuulumisia

Keväällä perustetussa kivikkopenkissä kukkii yksivuotinen, mutta kovasti kylväytyvä peikonkakkara.

Perustimme keväällä paahteiselle ja tuulensuojaiselle paikalle lasten leikkipihan kyljessä kivikkokasveille suunnitellun penkin. Kasveiksi valoikoitui suurimmaksi osaksi perennoja, jotka kasvatin siemenestä. Monet niistä olivat kylmäkäsittelyssä talven, mutta osan saattoi kylvää keväälläkin. Kivikkopenkissä on nyt paljon erilaisia pikkutaimia, jotka kukkivat todennäköisesti vasta ensi kesänä. Iloisen yllätyksen sain kuitenkin loistosalvioista, jotka ovat päättäneet kukkia samantien. Myös monissa neilikoissa näkyy jo nuppuja. Kiinanritarinkannus kukkii myös kauniisti jo ensimmäisenä kesänään, samoin pikkuampiaisyrtti. Sen sijaan unelmatädyke, sinikatana, etelänmunkki ja kivikkosuopayrtti ilahduttavat kukillaan vasta ensi kesänä, luulisin. Näiden lisäksi penkistä löytyy pikkutervakon, arovuokon, lapinakileijan, tarhakylmänkukan, patjarikon, pitkäpalon, tähkäkeijunkukan, mäkitervakon ja belliksen pikkutaimia, kaikki suloisessa sekamelskassa. Olen varautunut talvituhoihin ja pidän peukkuja, että osa taimista selviäisi kuitenkin.
Penkkiin on kannettu melkein kaikki sopivankokoiset kivet, jotka tontilta joutivat ja löytyivät.

Ihana loistosalvia päätti antaa kukkailoa jo ensimmäisenä kesänään!
Päätin istuttaa täksi kesäksi penkkiin myös yksivuotisia kukkia, jotta kukinnasta saataisiin nauttia edes vähäsen. Peikonkakkarat, nuo luottokukkaset, kukkivatkin iloisesti ja varmasti niiden siementaimia löytyy penkistä myös ensi kesänä. Isoräpelö, tuo vinkeäniminen koristeheinä, pääsi myös mukaan nauttimaan lämpimästä kasvupaikasta.
Iloiset peikonkakkarat.


Isoräpelö hauskoine tähkineen.
Lisäksi muutama petuniantaimi, täpläsievikki ja tuoksupielus koristavat tänä vuonna kivikkopenkkiä. Tuoksupielus ei vain taida kukkia, sillä kirpat söivät sen pahasti heti istuttamisen jälkeen. En ole vastaavaa nähnyt ennen, vain itämaiset wokkivihannesten taimet ovat maistuneet kirpoille niin nopeasti. :D
Petunian siemenet tilasin Viron seemenemaailmasta ja ne itivät kaikki hienosti.

Täpläsievikki olisi kaivannut puolivarjoisempaa kasvupaikkaa. Sen kukat kuihtuvat paahteessa nopeasti.
Neilikat kukkivat pian.

Valkoinen kiinanritarinkannus "White butterfly" on myös siemenlöytö Virosta.
Perennojen kasvattaminen siemenestä on antoisaa, yksi parhaista jutuista puutarhuroinnissa. Kukinnan kuvitteleminen etukäteen, sen odottaminen jopa parinkin vuoden ajan, vaatii kärsivällisyyttä, mitä minulta ei monessa muussa asiassa meinaa löytyä. Tässä kuitenkin on toisin. Odottaminen ja haaveilu on osa iloa! On jännittävää antaa siemenelle mahdollisuus kasvaa itsekseen, sellaiseksi kuin juuri sen on tarkoitus kasvaa. Seuraamalla kasvin kehitystä siemenestä monien vaiheiden kautta kukkivaksi kasviksi, voi oppia tuntemaan kukkasten elämänkulkua paljon täydellisemmin, kuin vain ostamalla valmiita taimia kaupasta. Missä ei toki mitään vikaa ole siinäkään tavassa, jos sattuu olemaan kylliksi varoissaan. :) Puutarhan kasvattaminen yhä uusilla lajeilla voi olla kuitenkin lähes puoli-ilmaista, mikäli antaa aikansa ja viitseliäisyytensä siementen käyttöön. Ja lisäksi se on ehkä hauskinta mitä tiedän!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Mitä kuuluu nyt yrttiympyrälle?

Erinomaisen hyväähän sille kuuluu. :) Keväällä suunniteltu yrttiympyrä toteutettiin kevään mittaan ja nyt alkaa olla sadonkorjuun ensi hetket - myös kukinta on alkamassa. Tässä ensin kuva aivan alkuvaiheesta.
Tuleva yrttiympyrä odottaa kasveja. :)
 Ympyrä perustettiin paksujen pahvien päälle rikkakasvien torjumiseksi. Kahdeksankulmainen kehikko täytettiin hevosenlantaturpeella ja mullalla. Kasvuvoimaa piisaa! Osa kasveista kylvettiin ja osa istutettiin taimina. Kylmä kevät ja alkukesä hidastutti kasvuunlähtöä joidenkin yrttien, kuten sitruunamelissan kohdalla, mutta nyt heinäkuulle päästyä ollaan jo hyvällä mallilla. Harsoa oli kyllä pidettävä kasvien yllä todella pitkään.
Tässä kylvökset ovat jo itäneet ja istutetut taimet alkaneet asettua paikoilleen. Ympyrää kiertää suunnitelman mukaan iisoppiaidelma kauttaaltaan. Mikään muu osa suunnitelmaa ei sitten toteutunutkaan aivan täydessä mitassa. :D
Alkuperäisessä suunnitelmassa olin ajatellut kaikkiin kahdeksaan lohkoon kahta eri kasvia, joita erottamaan vielä joko persiljaa tai ruohosipulia. Tämän ajatuksen hylkäsin aika nopeasti nähdessäni lohkot todellisuudessa. Yhteen lohkoon tuli lopulta aina yhtä lajia yrttiä, jotta kokonaisuus ei olisi niin levoton. Ehkä tulevaisuudessa saatan jakaa osan lohkoista kahtia, sillä esimerkiksi tilliä on meillä nyt niin suuri määrä, ettei sitä mitenkään niin paljoa tarvita, vaikka pakastaisin ja läpi talven keittelisin kalakeittoa. :D
Persilja on lasten suosikkiyrtti. :)

Taka-alalla kaikkien rikkakasvien keskellä näkyy myös keväällä perustettu uudempi lavatarha. Siellä kasvaa tomaattia, paprikaa, salaattia, koristekurpitsaa, perunaa ja salkopapua. Sekä isomman tyttäreni oma kasvulava kasveineen (hernettä, auringonkukkaa, avomaankurkkua, salaattia ja retiisiä).
 Seuraavaksi tänään otettuja valokuvia yrttiympyrästä. Ympyrä on nyt kukkimisen kynnyksellä, ensimmäiset kehäkukat ja iisopit alkavat avata nuppujaan.
Heinäkuun kymmenes päivä. Kehäkukan nuput alkavat aueta, persiljaa ja tilliä voi käydä syömässä niin paljon kuin sielu sietää. :D Sitruunamelissaa, sitruunaväriminttua ja turkkilaista melissaa eli tuoksuampiaisyrttiä voi kerätä teehetkeä varten. 

Tillipöheikkö ei vielä kuki. 

Sitruunamelissa juroi kauan, mutta nyt se on asettunut nauttimaan heinäkuun lämmöstä. :)

Iisoppiaidanteen suojissa kasvaa persilja, tuoksuampiaisyrtti ja tilli.

Myös kamomillasaunio on alkanut kukkia.

Ryytineito on nupulla. Kukinnan jälkeen siemenet kerätään ja käytetään pippurin tavoin.
On ihanaa, kun jokin vuosia suunniteltu ja haaveiltu puutarhaunelma käy toteen. Tänä vuonna olen ollut puutarhassa kuin riivattu. Uusia kukkapenkkejä on syntynyt monta, uusi lavatarha, varjoisa pähkinäpuulehto, rosario ja kivikkokukka-alue. Laittelen näistä kuvia pikkuhiljaa. Toki kukinta tulee olemaan tänä kesänä vielä vaatimatonta, koska on kyse siemenestä kasvatettujen perennojen ensimmäisestä kesästä. Tätä tosiseikkaa täydentämään olen kasvattanut tänä kesänä runsain määrin kesäkukkia. :D Osa niistä kukoistaa jo kauneimmillaan ja osa tekee vasta nuppuja. Tässä vielä hiukan väriä lopuksi. :)
Harjaneilikka on aloittanut kukinnan.

Kiiltomalvassa on ensimmäiset kukat.

Itsekseen kylväytyneet orvokit tuovat väriä.
Orvokit ja jänönhäntää. :)

Siemenestä kasvatettuja orvokkeja ja särkynyt sydän.