Vielä kukkii

Timanttikukka kurkottelee kohti loppukesän aurinkoa.

Kauniit raidat ja herkkä sävy tässä yksilössä. :)

Timanttikukka lähikuvassa.

Puutarhassa kukkii yhä, vaikka kuiva kesä saikin useimmat kasvit kukoistamaan ennen aikojaan ja pikavauhdilla. Varsinkin perennojen kukinta alkaa olla ohi, sillä huomaan, etten ole juurikaan panostanut syksyllä kukkiviin monivuotisiin kasveihin. Daalioita on muutama, vaikkakin ne meinasivat kokea katastrofin juuri kukintansa kynnyksellä, kun lapset saivat kuningasidean nyppiä nuppuja irti oikein urakalla. :/ Onneksi osa jäi, joten ei hätää.

Daalia "Frans Kafka".

Siemenistä kasvatettu daalia "Summer Reggae".

Ylimpänä on kuvia kauniista timanttikukkaistutuksestani. Siemenet tilasin Virosta, kahta eri lajiketta. Timanttikukan esikasvatus aloitetaan varhain, maaliskuussa. Taimet olivat maahan istutettaessa yhä pikkuruisia ja niiden kehittyminen tuuheiksi ja kukkiviksi kesti kauan. Nyt ne ovat olleet runsaassa kukassa muutaman viikon ja ovat täynnä nuppuja. Tässä kuvaan astuu tietysti kutsumaton vieras herra Halla, jota saa alkaa pelätä kun syyskuulle siirrytään. Hänellä kun on taipumus iskeä kalmankyntensä herkkiin syksyn kukkijoihin, jättäen jälkeensä kenties vain kehäkukat.

Koreatörmäkukka kukkii runsaasti yhä vain.

Kesäpäivänhattu  kukkii vihdoin!

Orvokkia, "Rococco".

Matalaa auringonkukkaa.

Tässä vaiheessa kesää, sen taipuessa kohti saapuvaa syksyä, on mieli usein pullollaan ajatuksia tulevasta kesästä, ainakin minulla. On vielä tuoreessa muistissa, mikä kukki kauniisti, mikä meni mönkään ja minkä kukan haluaisi runsastuvan entisestään tulevana kasvukautena. Jälleen suunnittelen kirjaavani kaiken muistiin ensi kevään siementilauksia varten. Useimmiten kirjaaminen jää - tai sitten siementilaushuuma saa vallan, eikä kukkahaaveissaan keväällä halua muistella menneitä, vaan kasvattaa ihan kaikkea. Siis KAIKKEA todellakin. :)

Italian pantaheinä oli koristeheinistä lempparini tänä kesänä, se viihtyi lämmössä ja kasvoi komeaksi.

Tsinnia alkaa olla kauneimmillaan hiukan tuuheuduttuaan.

Rauniokilkka kukkii pienin liiloin kukin ja viihtyy kivikon päällä.

Samettikukka ei hätkähdä kuivuudesta vaan kasvaa porskuttaa aina vain.

Onneksi meille päin ei ole vielä luvattu kylmiä öitä, niin saamme nauttia kesän viimeisestä kukkaloistosta mahdollisimman pitkään. :) Nuppuja vielä riittää siellä ja täällä, jos ei halla vieraile. Myös hyötypuutarhan satoa on viljalti korjaamatta, kuten paprikat ja tomaatit, joita kypsyy jatkuvasti pikkuhiljaa. Niistä enemmän seuraavalla kerralla.

Ensimmäisen kerran kasvatin kesäleukoijaa siemenestä. Tämä kärsi kuivuudesta, mutta osoittautui lopulta hienoksi ja kestäväksi leikkokukaksi.

Omenasato alkaa kypsyä

Huvitus on jo kypsää.

Tämä on omenavuosi. Joinakin vuosina tulee ihan hulvattomasti luumuja, toisina kirsikoita ja nyt on omenain vuoro paistatella satokuninkaana. Olemme harmi kyllä juuri tänä keväänä joutuneet kaatamaan kaksi vanhaa omenapuuta kokonaan pois; ne lahosivat ihan ja niihin tuli kaarnan alle jotakin puunsyöjää, jonka pelkäsimme siirtyvän eläviin ja hyvinvoiviin puihin myös. Mutta onhan näissäkin omenoissa säilömistä. :D

Lapset päättivät aloittaa säilömisen TÄNÄÄN ja keräsivät huvituksesta ensimmäisen korillisen omenoita hillon tekoa varten. Minä vauva sylissäni yritin esittää pieniä vastalauseita, mutta kuulemma minun apuani ei tarvittu. :D Niin sitä on tänään kuorittu, poistettu kodat ja pilkottu mehumaijaan.

Oli kova homma saada maijallinen omenaa puhtaaksi kuorista ja muista siemenkotaröhnistä. :)

Hillon keittely jäi sitten minun kiitolliseksi puuhakseni, kuten myös purkkien kiehuttelu valmiiksi.

Omenat inspiroivat meitä myös ottamaan muutaman hauskan omppukuvan tyttöjen kanssa. :D

Miltä maistuu?

Omenaprinsessat. <3 

On mukavaa, kun kotona on joukko innokkaita ruuanlaittajia/leipureita/säilöjiä. Ilman reipasta jälkikasvuani olisivat nämäkin tölkit jääneet valmistumatta. :)

Omenahilloa kellariin. <3 

Kesäkuulumisia ja uusi tulokas

Maurinmalvaa ja tsinnioita.

Liilaa ja lohenpunaista.

Kaunis ja lämmin kesä on kulunut meillä pikkuvauva-arjen merkeissä. Pieni tulokkaamme, poika, syntyi kesäkuun puolivälissä ja on saanut nauttia lämmöstä ensimmäisenä kesänään oikein kunnolla. Puutarhan kasteluhommat jatkuvat edelleen joka ilta; kukkapenkit ja kasvulavat ovat kovasti vettä vailla. Onneksi vauva nukkuu vaippasillaan vaunuissa ihan mielellään.

Nepalinhanhikki on aivan ihanan värinen.

Uusista tuliunikkokasvatteluistani ehkä kaunein lajike: "Apple blossom".

Syreenileimu eli maatiaisleimu.

Puutarhassani on pitkästä aikaa paljon myös kesäkukkia. Innostuin huhti-toukokuussa kasvattelemaan niitä siemenistä pitkästä aikaa. Monta vuotta ovat perennat vieneet voiton tässä suhteessa, mutta nyt olen kovasti iloinen, että puutarhasta löytyy väri-iloa, jota kesäkukat tuovat tullessaan. Silti hiukan huolettaa, onko elokuun puolivälin jälkeen puutarhassa enää mitään kukkivaa, kun vietämme ristiäisiä. On kaikesta kastelusta huolimatta niin kuivaa, että kasvit kukkivat nopeasti loppuun.

Italian pantaheinä nuokkuu ihanasti.

Koreatörmäkukka ja daalia "Frans Kafka".

Pioniunikko "Lilac Pompon".

Tiibetinkoirankieli kukkii puolivarjossa.

Pikkuhiljaa vauvalle on alkanut muotoutua jonkinlaista rytmiä ja olen sen myötä päässyt puutarhahommiin ja kameran pariin jälleen. Tiedossa siis tiheämpää bloginpäivitystä lähiaikoina. :) Tässä hän siis on - minun uusi työnjohtajani:

Pikkumies kuusi viikkoa :) 

Retiisisatoa korjaamassa

Kasvion kuva retiiseistä, joita kasvatellaan tänä vuonna. Kuvasta puuttuu vielä muutama lajike.

Olemme jo viikon, pari saaneet kerätä retiisisatoa puutarhalavasta. Kylvimme seitsemää erilaista lajiketta, joita on hauska vertailla keskenään maun pippurisuuden tai vastaavasti makeuden suhteen. Olen huomannut, että tavallinen punainen ja pyöreä lajike on pippurisin ja tulisin, valkoinen ja keltainen ovat puolestaan miedoimmat. Pitkulainen malli on myös miedohko, samoin yllätäen tumman liila. Kaikki kasvavat samassa lavassa ja saavat tismalleen samanlaista hoitoa, joten erot lajikkeiden välillä pääsevät hienosti esille.

Tänään saimme tuoda sisään retiisejä jo aimo satsin, kuvassa vain osa sadosta. Tulevalla viikolla retiisit kuuluvat päivittäiseen ateriaan. Tuumin, että viimeistään tänään lienee myös aika kylvää uusi lavallinen retiisejä, jotta niitä kypsyisi tasaiseen tahtiin, eikä tulisi tyhjää hetkeä. Kohta saadaan kaveriksi myös salaattia, sekin alkaa olla kohtalaisen kokoista. Ehkä viikon kuluttua.

Nappasin retiiseistäni kuvan ja tein siitä sivun puutarhakasviooni, jota aloin koota viime kesänä. Kuvasta näkyvät lajikenimet, mikäli jotakuta kiinnostaisi kylvää samoja lajikkeita. Ne on keväällä tilattu Seemenemaailmasta Virosta. Vielä ehtii tilata ja kylvää, jos haluaa oikein värikkäitä retiisejä. Itävyydestä sen verran, että se näyttäisi näillä siemenillä olevan täysi 100%.

Kivikkopenkki kukkii

Pikkuampiaisyrtti on ylenpalttinen kukkija.

Kivikkopenkki on puhjennut kukkaan. Taimia istuttaessaan ei aina voi olla ihan tarkkaa käsitystä, mitkä kukat kukkivat yhtä aikaa. Siis mikäli aiempaa kokemusta näistä kasveista ei löydy. Voi olla vaikeaa luoda haluamiaan väriyhdistelmiä, ne tulevat sitten ihan pyytämättä. :) Minun kivikkopenkissäni on tällä hetkellä sinistä, vaaleanpunaista, sähäkämpää pinkkiä ja taivaansinistä.

Unelmatädyke on avaamassa pitkiä kukkatähkiään.

Herkkä, hiukan nuokkuva kukinto.

Akileija "Tower Dark Blue" kukkii ensi kertaa. 

Dramaattinen väritys!

Yllätykset ovat ihania. Kaikkein hauskinta on yllättyä kukkasista. Kun kasvattaa kaiken siemenistä ja joutuu odottelemaan parikin vuotta ennenkuin näkee kukinnan, on niin pakahduttavan ihanaa nähdä lopputulos. Tällainen ihana väri, miten kaunis kasvutapa! Yksi suuri yllätys minulle näinä päivinä on ollut nähdä kukassa mäkitervakko "Rosetta", jota kasvattelin koko viime vuoden talvisesta kylvöstä lähtien ja nyt vihdoin, oi, hän kukkii niin pinkkinä, etten osannut arvatakaan. Siemenpussin kuva ei ollut ollenkaan niin elävä ja kukkea, kuin tämä kivikkokasvi-ihanuus on tosielämässä. :D

Mäkitervakko "Rosetta".

Kukkia riittää tiiviinä, pystypäisenä kasvustona.

Rosetta viihtyy kivien lomassa paahteisella paikalla.

Kivikosta löytyy paljon neilikoita, mutta ne ovat vasta mukavasti nupullaan. Patjarikko kukkii, samoin kukintaansa aloittelee kivikkosuopayrtti, joka näin ensihetkinään on liikuttavan hempeä ja vaaleanpunainen pikkuruisine kukkineen. Voin vain kuvitella miten kaunis se on peittyessään kukkiin yltyleensä!

Neilikka on nupullaan.

Hauska kylmänkukan siemenkota taustanaan unelmatädykkeitä.

Pikkuampiaisyrtin kukkarunsautta.

Kivikkosuopayrtti. Niin suloinen!

Patjarikko punastelee.

Meillä on vähäsen vipinää puutarhassa nyt muutoinkin kuin kasvien, hyönteisten ja pikkulintujen muodossa. Kaksi viisiviikkoista kissanpentua ulkoilevat ensimmäisiä kesäpäiviään emonsa kanssa pihanurmella. Niistä ruohikko on jännittävä ja hassu paikka - ne tekevät pitkiä hyppyjä yli ruohotuppaiden ja emo yrittää pitää niitä lähellään kurnauttelemalla. :D Ei se auta, niin pennut ovat hurmaannuksissaan puutarhasta kuin kaikki muutkin eläväiset olennot. Tutkia pitää nenä nurmikon uumenissa. :)

Matkalla puutarhan uumeniin.

Puutarhassa ja lomalla

Olen lomalla, kesälomalla. :) Aikamoinen määrä puutarhatöitä tulee tehdyksi päivittäin, kun ei tarvitse käyttää aikaa töissä käymiseen. Silti tai ehkä juuri sen tähden olen pirteämpi kuin viikkokausiin, kuluneet päivät ulkosalla ja kädet mullassa ovat todellakin tehneet hyvää. Muutama viikko vielä ennenkuin vauva syntyy. Äitiysloma alkaa lauantaina.

Koristeomenapuu, yksi tämän vuoden äitienpäivälahjoistani. :)

Ihanat lapinakileijat "Olympia". Nyt täydessä kukassa katse kohti taivasta.

Sadetta ei vain saada. Kastelukannut keikkuen vietämme päivämme. Silti tuntuu, että istutetut taimet eivät juurikaan saa kokoa. Ne tahtoisivat taivaallista vettä rehahtaakseen kasvuun, tiedän sen aiemmilta vuosilta. Sadetta odotellessa koitan muistaa jokaisen kylvöksen paikan ja huomioida kaikki kasvatetut taimet. Yksikin päivä ilman vettä tietää niiden loppua. Muutama uuteen kivikkopenkkiin istutetuista heinistä koki kovan kohtalon ensimmäisenä yönään ja sitä seuranneena tuulispäivänä. Heinät ovat nyt valkeat ja kuolleet. Onneksi niitä on kasvihuoneessa vielä jäljellä lisää toiseen paikkaan istutettavaksi, varjoisampaan.

Ihana kevätpikkusydän.

Toukoheidinkukka nuokkuu vielä nupullaan.

Olen uskaltanut istuttaa maahan jo lähes kaikkea kasvattamaani. Lavoissa on papuja ja kesäkurpitsoita sekä avomaankurkkuja. Ne saavat vielä pitää muovisuojia yllään ja odotella rauhassa lämpimiä öitä. Myös paprikat ovat lavassa, tomaatit odottavat edelleen kasvihuoneessa. Retiisikylvöksestä saadaan pian jo satoa, ehkä viikon kuluttua. Kylvin seitsemää erilaista ja -väristä retiisiä, jotta saamme värikkään salaatin. Vettä kuluu päivittäin lavatarhassa jos kohta kasvihuoneessakin.

Vuohenjuuri hohtaa aurinkona varjoisassa penkissä. 

Niittykullerot siemenestä. Tänä keväänä ne kukkivat ensi kertaa.

Kevät on jo pitkällä, voisi oikeastaan sanoa, että ollaan kesässä. Työtä riittää päivän joka tunnille, eikä valmista siltikään milloinkaan tule. Näin juuri toivoisi aina olevankin. On niin hauskaa puuhata omassa pienessä puutarhamaailmassaan, se on kuin leikkiä, ei ihan oikeaa. Ei työtä ollenkaan, pelkkää iloa. Välillä mietin, millaista olisi olla puutarhuri työkseen - olisinko näin onnellinen koko ajan? Aina ei tietenkään voi olla toukokuu. Välillä eletään keskellä täyteyttä, odotusta ja - no, elämää. Välillä mennään päin lakastumista ja kuolemaa, vaivutaan hiljaisuuteen ja sateeseen ja pimeyteen. Kuinka erilaista voikaan olla keskellä valoa. Myöhemmin on taas odottamisen aika, nyt pitää vain pysähtyä tähän, edes tuokioksi, ettei hetki karkaa.